2020 mustat hetket

Tämä vuosi on ollut raskas - sitä lienee kenenkään turha kieltää. Vaikeat ajat vaikuttavat meihin ihmisiin kovin eri tavoin - välillisesti ja välittömästi. Toiset ryhdistäytyvät ja toiset romahtavat. Jotkut eivät välitä isoista kuvioista, mutta murehtivat pieleen menneitä pieniä asioita. Jotkut taas murehtivat koko maailman puolesta ajattelematta lainkaan itseään. Lady Domina on todella saanut meiltä ihmisiltä paketit sekaisin.

Kaiken keskellä osa ihmisistä on löytänyt sisältään sankarin ja sisun. Ihailen erityisesti heitä, jotka luovuudellaan ovat pystyneet synnyttämään uutta ja positiivista ja auttaneet kanssaihmisiään jaksamaan. 

Selasin omaa blogiani ja totesin sen olevan tämän vuoden osalta lähes tyhjä. Sitten selasin puhelimeni muistiota... sanallinen arkkuni on raottunut muutamia kertoja, mutta niiden tuotosten takana on surullinen, epävarma ja yksinäinen kynä. Tekstit ovat syntyessään sattuneet niin paljon, että en ole halunnut niitä julkaista, en edes jakaa lähimmälle. Teksteistä huutavat itsesääli ja avuttomuus, joita en millään haluaisi myöntää. 

Vaikka ympärillämme yleinen epävarmuus on taas lisääntynyt viime viikkoina, tunsin jo hetken itseni vahvemmaksi ja oloni turvallisemmaksi... Tieto siitä, että kauan suunniteltu ja odotettu yhteinen joulu läheisten kanssa peruuntuu, veti arvaamatta mattoa jalkojeni alta. Itsesääli puristi taas tahmaiset näppinsä kaulalleni. 

Kiitos kuitenkin tuon vieressä kulkevan körilään, nyt jaksan pyristellä irti. Olen oppinut, että pystyn luottamaan häneen kuin vuoreen... kunhan vain muistan luottaa itseeni. Lupaan tehdä kaikkeni, että ennen joulua saan vielä aikaan jotain iloisempaa blogin täytteeksi! 

Eli omasta niskasta kiinni ja positiivisten ajatusten kanssa kohti joulua! Tehdään töitä hyvän joulun eteen ja muistetaan olla läsnä rakkaillemme sekä lähellä että etänä ❤️ 

* * * * *

Viiniä ja viimeiset salaatit

Puitteet on hyvät

On servetit ja palavat kynttilät

Ikkunassa kauniit näkymät

Silmiäni hivelevät

On sopivasti lämmin

Soi musiikkikin lempeämmin

Suussani maut suolan ja sokerin

Ovat sekoittuneet juuri oikein.

Vadilla rippeet salaatin

Laseissa jäljet valuneen viinin

* * * * * 

Mikä saa tunteet piiloutumaan? 

Mikä saa tunteet piiloutumaan? 

Miksi en osaa sua koskettaa? 

En löydä sanoja oikeita

Ajatukset vain törmäävät toisiinsa 

Vaikka oikeasti yritän 

Tahdon löytää yhteisen väylän 

Kuljen kuin sumussa 

Eikä majakkaa ole edessä. 

Pyydän 

Auta mua jatkamaan 

Anna käsi ja opeta luovimaan 

Löytämään taas oikeaan suuntaan. 

* * * * *

Tarvitsen ystävän

Joskus ennen

Näin ympärilläni kaiken

Ystävät ja perheen

Tiesin mihin luottaa

Ja senkin mikä huolta tuottaa

Silti pystyin 

elämääni hallitsemaan

Nyt 

suuntani on hukassa

Kuin kengät väärissä jaloissa

Joka askel hiertää

Ajatukset noidankehää kiertää

Enkä enää 

elämääni nää.

Tarvitsen itselleni oppaan

Ystävän neuvokkaan

Joka auttaa kengän jalkaan oikeaan

Ottaa kädestä 

ja takaisin tielle johdattaa. 

* * * * * 

Mustasukkaisuus

Mistä olen heille kateellinen? 

He puhuvat kanssasi

Saat heidät nauramaan

He kiittävät sinua

Ja palaavat uudestaan

Kosketat heitä

Niin kuin ihmistä kosketetaan

Kosketat minua

Enkä tiedä tahdonko muiden koskevankaan

He tuntevat sinut paremmin kuin minä. 

He tunsivat sinut jo kauan sitten 

ennen kuin tiesin, 

että sinä olet sinä. 

Kauan ennen kuin minusta tuli minä. 

Olen oppinut, 

miten rajoja venytetään

Miten pystyn nuo vieraat kestämään

Mutta en lakkaa kadehtimasta

En vieläkään 

Tämän tunteen toivoisi haihtuvan 

mustuuden valoon vaihtuvan 

mutta pahinta onkin sen vahvuus

Tämä tunne ei oo uus

Tää tunne 

toiselta  nimeltään mustasukkaisuus

* * * * *