Paluu vanhaan ja samalla askel täysin uuteen
Tasan kaksi vuotta edellisestä blogin päivityksestä. Tässä välissä kirjoittaminen on koostunut paljolti opiskeluun liittyvistä asiateksteistä ja toisaalta omien ajatuksien selvittelystä kirjoittamalla kirjeitä itselleni.
Olen siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen - opetellut 52-vuotiaana ensimmäistä kertaa asumaan ihan yksin ja elämään itselleni. Tämä koulu ei ole helppo. Ajoittain on sattunut lujaa, sisällä on vellonut kaikki tunteet vihasta ja katkeruudesta, iloon ja tyytyväisyyteen.
Piiloutuminen maailmalta ja omilta ajatuksilta toisten kirjoittamien tarinoiden taakse on vallannut kirjoittamattoman kalenterini ja vuorokausieni tunnit, mikä taas on saanut omatuntoni soimaamaan.
Jotta ajatusten ja tunteiden vaaka ei vahingossakaan kallistuisi positiiviselle, olen kai kehittänyt päähäni todella rasittavan alter egon jonka kanssa kinastella. Syyllisyys tekemättömistä asioista ja ”hukkaan heitetyistä” tunneista ja päivistä on uskollinen ystäväni. Myös ristiriitaisuus oman tilan vaalimisen, tietoisen somen välttämisen tai toisaalta ajatuksen muiden ihmisten mielipiteistä välillä repii. Onko pahempi olla vaiti somessa omasta elämästään kuin tuoda se esille?
Valmistuttuani ja saatuani opinnot pois kalenteristani, olen ottanut asiakseni aloittaa uudelleen erinäisiä asioita. Liityin kuoroon, palasin teatteriperheeni pariin, olen tavannut ystäviäkin - ja ennen kaikkea - olen patistanut itseäni palaamaan runojen tai ehkä aforismien, jonkin laisen vaeltavan tekstin tuottamisen pariin. Pitkälti teksteihin on tunkeutunut oma elämäni, joten tuotoksien julkaisu on vaatinut ajatuksen kypsyttelyä ja rohkeutta. Puhelimestani nämä löytyivät muistiinpanoista otsikon "Yritys runoilla" alta.
Nyt ajattelin uskaltaa.
* * * * *
Kommentit
Lähetä kommentti