Paluu vanhaan ja samalla askel täysin uuteen

Tämä on avaus teksti joka halusi tulla kirjoitetuksi viime syksynä 
yleisen tunne mylläkän ja läheisen poismenon jälkeen.

Sydämeni syksy

Kyyneleet kastelevat varpaani ja suru pusertaa kylmää syvältä sisältä. 
Ajatusten tuulet repivät suojaavat vaatteeni.
Sairastun ilman lämmintä huopaa. 
Kuvioita jotka imevät suolaiset pisarat.
Karheaa pintaa joka hieroo vereni kiertämään. 
Tuoksua josta saan turvaa.
Sisimmästäni kumpuavat kuvat - lauseet - muistot 
- lämmittävät huovan lailla, mutta ilman kosketusta.