Paluu vanhaan ja samalla askel täysin uuteen

Tämän tekstin kirjoitin "yhdeltä istumalta" ja lukiessani sen läpi, ajattelin että teksti jäi kesken... 
vasta toisella lukemisella tajusin, että se oli valmis. Juuri niin valmis kuin sen kuuluukin olla.

Joskus ei millään itse näe eteensä - siihen tarvitaan ystävän sydäntä <3

* * * * *

Yksin pimeässä ja harteilla tyhjää
vain ajatusten paino tuntuu ylläni.
Hetki kun kaipaan käsiä ympärilleni
Kuiskausta korvaani
Ihmistä lähelleni.

Sisuksia kalvava kylmyys
ei helpota huovan alla
Ei sula juomalla kuumaa.
Ajatukset auringosta
eivät mahdu mieleeni.

Kunnes -
pimeään ilmestyy valo
kuulas juova, joka rikkoo tasaisen harmaan.
Kuin sädekehä se laajenee
ja pyyhkii edestään pimeää.

Se muuttaa huoneen
ja huomaan sen lämpimän luonteen.
Ystävällinen ajatus
kuin auringon nousun kajastus
saa silmäni näkemään
ajatukseni hämärästä heräämään.