Elämä on ihanaa!

Eilen oli sellainen päivä! Oli niin monta elämän osa-aluetta JUST OIKEIN!
Teki mieli syleillä koko maailmaa... vaikka suomalaisittain yritin normaalilta näyttääkin ulospäin - ainakin suurimman osan aikaa. Se tietty heijastui tuohon runoonkin - se varovaisuus - ettei voi kuitenkaan ihan täysillä heittäytyä siihen onnellisuuteen, vaan on otettava mukaan ainakin eilisen murheet.
(nyt meni muuten pilkut ja ajatusviivat tasan tunteella - hittooon AMK:n kirjoitussäännöt!!!)

***

Miten ihmeessä mä kirjoitan siitä
miltä tuntuu kun sanat ei vaan riitä?
Mun sisällä kuplii ilo ja nauru
ja ilmoille karkaa mun onnestani laulu.
En pysty, en halua, en edes yritä
tätä tunteitteni paloa hillitä.
Rakastan tänään koko maailmaa -
Sinua, häntä ja tuota vastaantulijaa!

Annathan anteeksi,
etten muista juuri nyt
aikoja synkkiä joita olet elänyt.
Heitän murheeni kaikki kauas kiertoradalle.
Teen kai tilaa suruille uusille.

Mutta juuri nyt
on sydämeni onnesta täyttynyt.
Juuri nyt
löydän uudelleen sen mikä joskus oli särkynyt.
Ehjäksi itseni halaan.
Hieman ylpeänä sen aarteen vierelle palaan,
mut ylpeyteni kenties sinulta salaan.
Se aarre on minuus jonka kadotin,
kaikki hyvä, jota itsessäni rakastin.
Nyt voin taas lisää itsestäni antaa
Voin koko sydämestäni sinua rakastaa ❤️