Tyttö kahvista
Rakas tyttäreni maalasi mummilleen joululahjaksi taulun, jossa kahvin höyrystä nousee tanssiva tyttö. Pyysin häneltä kuvan taulusta, koska siinä on jotain mikä vetoaa minuun hurjan vahvasti ja monella tavalla. Nyt tuo maalaus on kännykkäni taustakuvana ja huomaan jääväni katselemaan sitä monta kertaa päivässä. Kuvassa on jotain iloista, onnellista ja lämmintä. Maalaus on tehty kahvilla ja kuva itsessään on minulle kuin maitokahvia. Tuoksu aivan tuntuu nenässä herkullisena ja kodikkaana. Kuvan tyttökin tuntuu tanssivan vain kuumalle juomalle.
Kahvilla on kuitenkin toinenkin puoli - kofeiinin puute saa pääni särkemään. On pelottavaa tajuta, kuinka ihmisen on helppoa tulla riippuvaiseksi jostakin.
Lähelläni on ihmisiä joiden riippuvuudet ovat haitallisempia ja vaarallisempia, kuin tarve saada kuppi kahvia. Miten paljon riippuvuus vaikuttaakaan ihmiseen itseensä, hänen terveyteensä, talouteensa, sosiaalisiin suhteisiinsa, lähimmäistensä elämään. Tunnen surua ja joskus vihaakin. Joihinkin riippuvuus ongelmiin löytyy helpommin apu, kun taas toisten kanssa joudumme elämään lopun ikäämme. Joudumme sopeutumaan siihen jatkuvaan taisteluun riippuvuutta vastaan.
Itseäni on viime aikoina mietityttänyt "sosiaalinen riippuvuus". Tarve tulla hyväksytyksi, huomatuksi, halutuksi. Tarve kokea yhteenkuuluvuutta, luottamusta ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tämä on osa ihmisyyttä, mutta toiset tuntuvat tarvitsevan ympäristön vahvistusta enemmän kuin toiset. Kuinka moni painii itsetunto ongelmiensa kanssa, vaikka ympäristö näkee yksilön kenties lahjakkaana, menestyvänä ja ihailtuna ihmisenä. Eräs artisti kertoo radiomainoksessa tulevansa yleisön edestä tyhjään kotiin ja laittavansa musiikkia soimaan, jotta tuntuisi kuin olisi ystävä lähellä. Olen jäänyt kuuntelemaan sitä monta kertaa ja miettimään; onko yksinäisyys valittua? Riittääkö hyvä radiokanava kumoamaan yksinäisyyden!!?? Jotenkin niputan mielessäni yksinäisyyden tunteen ja "sosiaalisen riippuvuuden" . En tiedä mikä on oikea termi tälle, enkä ole etsinyt aiheesta teoriaa, mutta olen varma etten ole ainoa joka asiaa on pohtinut.
Tällaisten pohdintojen jälkeen on hyvä löytää taas jokin valoisampi ajatus! Palaankin kahviin. Arjen kahvikupposten juominen lähes huomaamatta, juhlapöydässä nautitut pienet annokset hienoista posliineista hyvässä seurassa, kahdenkeskiset keskustelut kupillisen ääressä... Eniten rakastan sitä hetkeä keväällä, kun sää on lämmennyt riittävästi ja voin nauttia kahvini ulkona auringon paisteessa. Tänään pakkanen puri poskia, joten hetken vielä joudun odottamaan, mutta sitä kevättä kohti kuljetaan. Nauttikaa kahvinne, teenne tai mehunne seurassa. Ottakaa läheistänne kädestä ja kertokaa, että juuri hänen kanssaan on hyvä juuri nyt.
Kahvilla on kuitenkin toinenkin puoli - kofeiinin puute saa pääni särkemään. On pelottavaa tajuta, kuinka ihmisen on helppoa tulla riippuvaiseksi jostakin.
Lähelläni on ihmisiä joiden riippuvuudet ovat haitallisempia ja vaarallisempia, kuin tarve saada kuppi kahvia. Miten paljon riippuvuus vaikuttaakaan ihmiseen itseensä, hänen terveyteensä, talouteensa, sosiaalisiin suhteisiinsa, lähimmäistensä elämään. Tunnen surua ja joskus vihaakin. Joihinkin riippuvuus ongelmiin löytyy helpommin apu, kun taas toisten kanssa joudumme elämään lopun ikäämme. Joudumme sopeutumaan siihen jatkuvaan taisteluun riippuvuutta vastaan.
Itseäni on viime aikoina mietityttänyt "sosiaalinen riippuvuus". Tarve tulla hyväksytyksi, huomatuksi, halutuksi. Tarve kokea yhteenkuuluvuutta, luottamusta ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tämä on osa ihmisyyttä, mutta toiset tuntuvat tarvitsevan ympäristön vahvistusta enemmän kuin toiset. Kuinka moni painii itsetunto ongelmiensa kanssa, vaikka ympäristö näkee yksilön kenties lahjakkaana, menestyvänä ja ihailtuna ihmisenä. Eräs artisti kertoo radiomainoksessa tulevansa yleisön edestä tyhjään kotiin ja laittavansa musiikkia soimaan, jotta tuntuisi kuin olisi ystävä lähellä. Olen jäänyt kuuntelemaan sitä monta kertaa ja miettimään; onko yksinäisyys valittua? Riittääkö hyvä radiokanava kumoamaan yksinäisyyden!!?? Jotenkin niputan mielessäni yksinäisyyden tunteen ja "sosiaalisen riippuvuuden" . En tiedä mikä on oikea termi tälle, enkä ole etsinyt aiheesta teoriaa, mutta olen varma etten ole ainoa joka asiaa on pohtinut.
Tällaisten pohdintojen jälkeen on hyvä löytää taas jokin valoisampi ajatus! Palaankin kahviin. Arjen kahvikupposten juominen lähes huomaamatta, juhlapöydässä nautitut pienet annokset hienoista posliineista hyvässä seurassa, kahdenkeskiset keskustelut kupillisen ääressä... Eniten rakastan sitä hetkeä keväällä, kun sää on lämmennyt riittävästi ja voin nauttia kahvini ulkona auringon paisteessa. Tänään pakkanen puri poskia, joten hetken vielä joudun odottamaan, mutta sitä kevättä kohti kuljetaan. Nauttikaa kahvinne, teenne tai mehunne seurassa. Ottakaa läheistänne kädestä ja kertokaa, että juuri hänen kanssaan on hyvä juuri nyt.
*** *** ***
Tyttö syntynyt sumusta
Taivaan reunan untuvasta
Sateena satanut yöhön
Kasteena liukunut läpi maan
Keräsi kiviltä voimia
Purossa valeli vartensa
Yön varjoissa pyörteillen eteni
Kunnes virran suuren tavoitti
Kasvoi kauniiksi tyttö
Kuin kuuksi päälle maan
Sai auringon säteitä itseensä imeä
Sai valoa kasvoillaan heijastaa
Etsi reitit, oppi tiet
Muovasi oman uomansa
Näki vuoret, näki niemet
Keräsi lämpöä mukaansa
Nyt höyryn keskeltä nousee tyttö
Tanssii tumma kaunotar
On saanut nimensä matkalta
Tytär meren on nimeltään Aqua
Kommentit
Lähetä kommentti