Mummu juttuja

Mummu juttuja

Runosuoni ei ole sykkinyt aikoihin, MUTTA minulla on ajatuksia, jotka haluan jakaa!

Olen käynyt viime aikoina läpi sellaista tunteiden vuoristorataa, ettei mitään rajaa... Mummu-hormonit ovat todella omaa luokkaansa!
Se että lapset ovat olleet oman maailmani keskipiste, tuntui loikkaavan aivan uusiin sfääreihin, kun sain tietää olevani pian isoäiti.

Miten voi olla jotain niin hienoa, että on onnistunut kasvattamaan lapsensa niin isoksi, että on hänen vuoronsa tulla vanhemmaksi - Isäksi jollekin pienelle ihmeelle, joka vielä hetken odottaa pääsyä tähän maailmaan.

Maailmassa on yhtäkkiä tuhat biisiä, jotka kaikki iskevät kuin tuhat volttia suoraan sydämeeni ja saavat kyyneleen silmäkulmaan. Pastellin sävyt alkavat tuntua kauneimmilta väreiltä. Muistot omien lasten vauva ja taapero vaiheista tunkevat joka aivosoluun 😅

Mistä johtuu tämä valtava innostus, tämä suoranainen hurmio? Kuvittelenko, että se pieni nyytti korjaa kaiken väärän mitä koen tehneeni omien lasteni kanssa?
Olisiko hän jokin parannettu versio - uusi mahdollisuus. Vai onko yksinkertaisesti kyse inhimillisestä suvun jatkamisen tarpeesta, joka juuri on jatkamassa osaltani kulkuaan?

Joka tapauksessa sydämeni tulvii rakkautta ja onnea. Ja suojelunhalua näitä rakkaimpiani kohtaan ❤️❤️❤️ Pysäyttäisin meteorin tällä äiti-panssarillani, jos se uhkaisi pienokaisiani 🦸‍♀️👵🏻💗
No tiedän, että ensi tapaamisella se pieni ihminen kietoo minut mini-sormensa ympärille ja muutun pehmeimmistä pehmeimmäksi mummuksi 💞...hetki vielä kunnes tapaamme...