Aamuherätys tai ei...

Jouluinen tervehdys ystävät! 

Aamuherätys tai ei... Äiti-ihmisen (puhumattakaan mummuista!) osa taitaa sisältää aikaiset aamut! Tähän rooliin ei ole käsikirjoitusta ja ohjauskin on jotenkin salavihkainen. Pikkuhiljaa sitä vaan tuntuu toimivan joidenkin lausumattomien ohjeiden mukaan. Varsinaisia sääntöjä ne eivät voi olla, koska itseni tuntien olisin kapinoinut niitä vastaan ja jättänyt noudattamatta!

Minun äitiyteeni tuntuu sisältyvän erityiset joulun ajan buustaukset mitä tulee aamuheräämisiin - niin ja paikkojen järjestelyyn, lahjojen hankintaan, ruokien suunnitteluun, tunteiluun, listojen laadintaan...
Sukupolvesta toiseen tai jokaisella äidillä, nämä jutut eivät mene täsmälleen samoin. Toiset äidit painottavat eri osa-alueita. Omani meni, ja menee, "paikkojen järjestely" osiossa enemmän SIIVOUS linjalla, mutta siinä hän on kyllä huippu. Itse olen sillä saralla kehittynyt aivan loistavaksi viime hetken tavaroiden piilottelijaksi. Päivässä saan varsin hulppeankin kaaoksen katoamaan ja noudatan Marttojen ohjetta: jätän kaapit siivoamatta, koska en niissä jouluani vietä!

RAKASTAN LISTOJA! Tänä vuonna olen hämmästynyt niiden vähyydestä: ainoastaan lahjalista, ruokalista ja luonnollisesti useita kauppalappuja (ennen joulua ja sitten JUST ennen joulua). Lahjalista on tänäkin vuonna elänyt turhan paljon... Aiemmin luulin että tämä lahja juttu on erityisesti naisille ominaista, mutta muutama vuosi sitten tutustuin yhteen miespuoliseen "lahja-hörhöön". Nykyään asun hänen kanssaan ja voin kertoa, että meidän perheessä tämä homma on lähtenyt täysin lapasesta! Kun lisätään siihen, että rakas avopuolisoni rakastaa minuakin enemmän ruokaa (pidempi aikainen suhde), niin myös jouluruuat hoidetaan meillä "mieluummin överit ku vajarit" periaatteella!

Ihan omaa luokkaansa näistä kaikista äiti-ominaisuuksista on minun kohdallani tuo tunteilu... Ihan itsekin liikutun pelkästä ajatuksesta 😂 (anteeksi täysin välttämätön hymiö!) Surun-, ilon- ja melko-mukavan-olon-kyyneleitä olen vuodattanut.
Jo vuosia olen kuulunut paikkakunnan epävirallisiin itkijänaisiin. Itketty on häiden ja hautajaisten lisäksi lasten kouluun lähdöt, joulujuhlat, kevätjuhlat, muuten vaan esiintymiset, hyvät tokaisut, ilmeet... Lapset eivät ole ainoita syitä tunteiluun. Teatterin ei tarvitse olla "tosi taidetta" itkettääkseen minua: leffat, sarjat, toisinaan jopa mainokset ylittävät sen kynnyksen. Teatteri harrastuksena on todella antoisaa - liikuttavan kohtauksen voi itkeä läpi noin 50 treenikertaa ja 20 näytöstä! Viime aikoina lapsenlapseni on saanut tämän tunteilu jutun vielä nextille levelille! Luvassa vielä monet ihanat itkut...

No mutta ajatus tästä kaikesta lähti siitä, että heräsin ensimmäisenä loma-aamuna klo 4:40 ja mietin soittaisinko äidille - hän kun on kuitenkin hereillä...

Ystävät rakkaat! Nauttikaa kukin tästä vuoden vaihteen juhlapyhien ajasta omalla tavallanne. Ei se vaadi siivoamista, ei lahjoja eikä ylensyöntiä, ei mitään turhaa hääräämistä, että voi olla onnellinen. Mutta en tiedä yhtään ihmistä, joka vaatisi olla yksin ollakseen onnellinen. Arvostan heitä, jotka osaavat avata sydämensä ja kotinsakin toisille ihmisille. Kolme vuotta sitten minun jouluni pelastivat ystävät, joilla on ikuisesti erityinen paikka sydämessäni ❤️ Tänä jouluna oma kotini täyttyy rakkaista ja siitä tulee aivan erityinen, koska se on monella tapaa ensimmäinen. Lempi-lapsenlapseni on yksi niistä syistä tähän ykkös-jouluun! Hänen ensimmäinen joulunsa, minun ensimmäinen jouluni mummuna ja ensimmäinen joulu tässä meidän uudessa kodissa, uutena perheenä.

Toivon että sinulla on lähelläsi joku jota voit halata. Jos halattavaan on pitkä matka, niin onneksi puhelimet toimivat ❤️
Jos me emme tapaa seuraavien päivien aikana, haluan nyt tämän viestin myötä halata juuri sinua ja toivottaa hyvää joulua!