Lapsi katsoo merelle
Viikko sitten vietimme kuopukseni rippijuhlaa. Haikeus valtaa mieleni, kun tajuntaani tunkeutuu ajatus, että pikkuisenikin on jo aikuisuuden kynnyksellä. Vaikka teini-iän kapinointi on jo tovin kuohuttanut myrskyjä kotonamme, äidin sydän on pakahtua ylpeydestä. Edessäni seisoo varsin itsevarma ja määrätietoinen nuori nainen - kauniskin.
Minun on kuitenkin valmisteltava itseäni tulevaan ja aloitettava oma luopumis prosessini. Toivottavasti edessä on vielä monta keskustelua, monta riitaa, monta kompromissia ja monta sovintoa ennen kuin on hänen aikansa lentää pesästä.
Mutta eniten toivon, että vielä itsenäistyttyäänkin hän palaa luokseni jakaakseen ilonsa ja surunsa - ei siksi, että hänen täytyy, vaan siksi, että hän haluaa.
*****
Aaltoja ja auringon paisteRantakivet ja veden kuiskeKatsoo tyttö horisonttiinMiettiiOnko sielläRanta kaikkein kauneinKivi kiveltä hyppy piteneeVaikka varpaat kastuuHän oppiiSopeutuuJoka hetkiMaailma avartuuEi voi pieni tyttö tietääKuinka joutuin aika rientääOmat siivet alkaa kantaaNouseeLentää horisontin taaJa pian tuntee sata rantaa
Kommentit
Lähetä kommentti