Talven ensimmäinen päivä

Kylmä aamu terävöitti maiseman ja toi harmaan sävyn kaikkeen... Kuolevien lehtien päällä ja haalistuneessa heinikossa, se harmaa on lohdullisen pehmentävää - mutta kylmää.
Ystävälläni on tapana muokata kuvia ikään kuin harmaalla siveltimellä. Hän halusi kerran muokata ottamani utuisen kuvan - aamustani tuli yö. 
Sitä koleutta ja terävyyttä on tässä runossa. Ja se sopii tähän aamuun.

*****

Tänä aamuna kuura on peittänyt maan.

Talvi kylmällä kourallaan

on repinyt luonnosta

viimeisetkin kuvitelmat kesästä.

Kasvien lehdet käpertyneet kokoon

kuin suojellakseen sisintään. Minäkin.

Kataja saanut harmaan parran

yhden pakkasyön on antanut itsensä vanhentaa.

Palelen.

Sormeni ovat kohmeessa,

nenä punainen, huulet siniset

ja reisiä pistelee.

Kerran auringon paahtama iho

on nyt kalpea.

Kesän kauneuden varjo haihtuu silmistäni.

Kuumat muistot

alkavat muistuttaa eilen keittämääni kahvia;

kylmää ja kitkerää.