Toinen vai optio?
Ajatus tästä runosta alkoi syntyä jo aiemmin ystävien kanssa käymieni keskustelujen pohjalta.
Anteeksi te joihin kolahtaa... Kirjoitettu ei ole kenestäkään yksin, mutta tässä tarinassa kun toisinaan on kahden sijasta kolme osapuolta, niin asian näkeminen - vaikkakin itselle neutraalina runona - voi olla raskasta. Oli sitten itse se optio, se toinen tai molempia...
Siihen antoi kuitenkin rajun sysäyksen kun katsoin dokumentin 'Rauhassa-Jenni Vartiainen' ja aloitus kappale "Toinen" soi yhtäkkiä korvissani eri tavalla.
(btw - Jenni Vartiaisen tulkinta on maagista. Menee vereen!)
Siitä tuli, kuten tekijästään, kaksijakoinen…
XXXXX
Ei kai kukaan halua
olla
toiselle ikuinen optio?
Kalenterin
sivuilla
se toinen
vaihtoehto.
Varasuunnitelma
reittikartassa
kun
alkuperäinen on tukossa.
Elää elämäänsä
kuin
huolehtien toisen puutarhasta
pitäen
huolta,
että joku
voi nauttia.
Valmistellen
vain tulevaa
unohtaen
elää sitä olevaa.
Kauniina ja valmiina
kukoistaa puutarha,
että tuo joku saa hedelmät
koota.
Mutta eikö tarhurilla
olisi oikeus ensimmäinen niistä
poimia?
***
Ihminen,
joka elää toivosta,
jonka nauru tai laulu raikuu
toisen ihmisen armosta,
saa osakseen
vain varjon onnesta.
Ei ansaitse hölmön viittaa
hän,
joka varjosta onnensa ammentaa.
XXXXX
Kommentit
Lähetä kommentti